Kuvataiteilija Mikko Lipiäinen ryhtyi tarkastelemaan heinäkuussa 2016 mahdollisuuksia valmistaa paperia paikallisista, kulttuurisesti merkityksellisistä materiaaleista yhdessä Brasilian rannikkosademetsän ekoalueella* sijaitsevan alkuperäiskansa pataxójen Aldeia Velhan kylän asukkaiden kanssa. Yksi aloitteen tavoitteista on, että siihen osallistuvat saisivat tilaisuuden kehittää näkemyksellistä ymmärrystään paperintuotannon monimutkaisista kulttuurisista vuorovaikutussuhteista alueella, johon suomalais-ruotsalais-brasilialaisella selluteollisuudella on ollut dramaattinen vaikutus, muun muassa ajauduttuaan konfliktiin monien Etelä-Bahian ja Espirito Santon paikallisten tahojen, kuten pataxó- ja tupiniquim-yhteisöjen sekä Maattomien työläisten liikkeen (MST) kanssa.

Aldeia Velhan kyläläisten kanssa vuoropuhelussa etenevää paperituotannon suunnitteluprosessia esitellään Pixelache-festivaaleilla paperiobjekteista koostuvan Resistance Pulp -installaationa muodossa. Yhdessä objektien kanssa esillä on myös videodokumentaatiota keskusteluista, joita prosessin ympärillä on käyty.

Resistance Pulp on kokeilua paikallisten materiaalien ilmaisuvoimalla. Missä määrin käsin tehty paperi voi kommunikoida valmistuspaikkansa ekologisesta, poliittisesta, taloudellisesta ja kulttuurisesta tilanteesta? Miten tällainen materiaali voisi toimia välineenä globaalin pohjoisen ja etelän välisen solidaarisuuden tavoittelussa?

Galleria Lapinlahden projektihuoneessa esillä oleva installaatio on viimeisin vaihe Pixelachen yhteistyössä opettaja Arnã ja cacique Angelo Pataxón perustaman Outras Tribos -yhdistyksen kanssa, joka tukee muun muassa pataxójen perinteisen luonnonlääkintäkulttuurin edistämistä ja oman kielen, patxôhãn elävöittämistä Aldeia Velhassa. Se on myös osa Mikko Lipiäisen laajempaa, Koneen säätiön tukemaa dialogista taidetyötä, jossa pohditaan Brasilian alkuperäiskansojen toimijuutta nykytaiteessa.

Kaikki Resistance Pulp -aktiviteetit on toteutettu yhteistyössä Varanda Culturalin, Bailuxin, CECULT/UFRB:n Pinpin Labin ja CNPq Chamada Universalin kanssa.

*Brasilian rannikkosademetsä, Mata Atlântica on muun muassa trooppisesta ja subtrooppisesta metsästä koostuva ekoalue. Vaikka sen erittäin uhanalainen lajirikkaus on verrattavissa Amazonin sademetsään, vaikuttaa se olevan jälkimmäistä vähemmän tunnettu. Rannikkosademetsä on koti noin kahdeksalle prosentille maapallon kasvilajeista ja viidelle prosentille selkärankaisista. Portugalilaisten vuonna 1500 aloittamasta eurooppalaisten invaasiosta lähtien alue on ollut täynnä konflikteja kolonisoijien, Brasilian hallinnon, ylikansallisten yritysten, turismiteollisuuden ja alkuperäiskansojen, kuten pataxójen kesken. Siksi vain enää 15% sen metsistä on jäljellä pirstaloituneina, ja tehokkaat entisöimis- sekä teollisen elämäntavan haittavaikutusten vähentämistoimet odottavat vielä toteuttamistaan.

Mikko Lipiäinen

Mikko Lipiäinen on taiteilija-aktivisti, jonka työ on usein osallistuvaa ja monialaista, vaihdellen yhteisöprojekteista avoimeen tuotekehitykseen. Hän on työskennellyt pääasiassa Suomessa, tamperelaisessa Pispalan nykytaiteen keskus Hirvitalossa yhdessä sen yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti aktiivisen yhteisön kanssa. Viime aikoina hän on kehitellyt epämuodollisia oppimishankkeita Bahian maaseudulla Brasiliassa.